Pasifismin merkitystä ei tule unohtaa turvallisuuden tavoittelussa
Venäjän hyökkäys on muuttanut turvallisuuspoliittista tilannetta uhkaavammaksi ja koetellut länsimaiden kykyä tavoitella rauhaa.
Pasifistiksi julistautumisesta on tullut punaisempi vaate kuin feminismistä ja monet joutuvat harkitsemaan uudelleen, miten oma kielteinen kanta aseita kohtaan todellisuudessa suojelee mahdolliselta hyökkäykseltä.
On kuitenkin muistettava, että aseiden hankinnalla ja sotilaallisilla liittoutumilla tuetaan sodankäyntiä. Esimerkiksi Suomen hävittäjähankinnat sitovat rahoja sotateollisuuteen. Valittujen Lockheed Martinin hävittäjien tuottajalla ei ole tavoitteissa rauha, vaan mm. kehittää ydinasetta vaarallisempi ase, jolloin ydinasepelote ei enää riitä hidastamaan hyökkäyksiä. Hävittäjien ja muiden asehankintojen teossa Suomi tukee investointeja ydinaseita vaarallisempien aseiden kehittämiseen.
Vuonna 2019 aseisiin käytettiin arviolta lähes 2 000 000 000 000 Yhdysvaltain dollaria maailmassa, josta suuri osuus on mennyt Yhdysvaltojen asevoimiin. Monelle tämä voi olla peruste liittoutua Yhdysvaltojen kanssa sotilaallisesti. Globaalin rauhan tavoittelussa on kuitenkin sitouduttava vähentämään menoja sotateollisuuteen ja sen sijaan keskittyä ulko- ja turvallisuuspolitiikan menoissa ensisijaisesti ihmisoikeuksien turvaamiseen ja ilmastokriisiin rauhanomaisin keinoin.
Putinin hyökkäys Ukrainaan paljasti sopimusten ja diplomatian heikkoudet, mutta sopimusten merkitystä ei tule heittää romukoppaan. Päin vastoin Suomen on huomioitava ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossaan kansainväliset sopimusperäiset säännöt ja kasvattaa niiden painoarvoa ja merkitystä päätöksenteossa entistä enemmän. Tarkoitti se sitten NATO:n, YK:n, Pohjoismaiden tai EU:n kanssa tehtyjä sopimuksia. Sopimuksia on sidottava sellaisten kanssa, jotka mieltävät demokratian ja rauhan samalla tavalla.
Kun päätöksiä tullaan tekemään puolustusyhteistyöstä ja liittolaisuuksista, on erittäin tärkeää pitää mielessä pitkän aikavälin tavoitteet. Kriisejä ei ratkaista aseilla, vaan päinvastoin militarismi aiheuttaa tuhoa ja kuolemaa. Vaikka joku kieltäytyisi sotimasta, se ei tarkoita vähäisempää maanpuolustustahtoa, vaan uskoa siitä, että oma aseistautuminen ei ratkaise ongelmia. Tarvitsemme nykyisen sodankäynnin rinnalle heitä, jotka toimivat rauhan puolesta ilman aseita.
