Sukupuolisensitiivistä pyöräinfraa

Tämä teksti käsittelee kulkumuotojen sukupuolittuneisuutta binäärisestä näkökulmasta.

Naisten ja miesten kulkutavoissa on eroja. Naiset käyttävät keskimäärin enemmän joukkoliikennettä, kävelevät ja ovat autossa kyydissä. Miehet pyöräilevät paikoissa, joissa pyörätiet ovat heikommat, ja ajavat autolla keskimäärin enemmän kuin naiset.

Helsingin kaupungin tuottamassa pyöräilybarometrissa (2020) todetaan seuraavaa: "Miehet vaikuttaisivat olevan tyytyväisempiä kuin naiset jokseenkin kaikissa mitatuissa pyöräilyyn liittyvissä asioissa." Naiset myös ilmoittavat oman terveytensä tai korkean ikänsä pyöräilyn esteeksi useammin kuin miehet. Tutkimusten mukaan naisten terveydentaso ei kuitenkaan ole Suomessa miesten terveydentasoa heikompi.

Naisten ja miesten arvokkaimmat pyörät (kuva: latujapolku.fi)

Latu ja polku -lehden pyöräilybarometrin (2020) mukaan pyörään käytetty rahallinen investointi on selvästi sukupuolittunutta. Suurin osa naisista käyttää alle 1000 euroa pyörään, kun taas miehet ovat keskimäärin valmiimpia maksamaan enemmän pyörästä. Kun pyörätien laatu on heikkoa, pyörän ominaisuudet vaikuttavat enemmän pyöräilyn houkuttelevuuteen. Jopa pienet yksityiskohdat, kuten kadunylityksen reunakivet, voivat heikentää pyöräilyn turvallisuuden tunnetta, jos käytössä on vanha ja harvoin huollettu pyörä.

Tutkimusten mukaan kulkumuodon ilmastovaikutukset ovat tärkeämpiä naisille kuin miehille, ja naiset valitsevat useammin kestävän kulkumuodon kuin miehet. Tämä siitäkin huolimatta, että naiset kokevat esimerkiksi pyöräilyn useammin turvattomaksi ja vaikeammaksi kuin miehet. Ilmastonäkökulmasta naiset ovat siis erinomainen kohderyhmä pyöräilylle, mutta silti harva uskaltaa tai haluaa nousta pyörän satulaan.

Pyöräinfran suunnittelussa on arvioitava, suunnitellaanko pyörätiet keskimääräiselle pyöräilijälle, eli alle 50-vuotiaalle vammattomalle miehelle, jolla on hyvät pyöräilyvarusteet, vai huomioidaanko myös heidät, jotka eivät koe pyöräilyä nykyisessä ympäristössä mahdollisena tai mieluisana vaihtoehtona.

Esteettömillä pyöräteillä pystyy kulkemaan jokainen (kuva: Urban Cycling Institute)

Siinä määrin, missä sukupuoli on yhteydessä kulkumuodon valintaan, on huomioitava myös muita yksilöä määrittäviä tekijöitä. Miten varmistamme, että pyöräily on saavutettavissa esimerkiksi vammaisille, ikääntyneille ja lapsille?

Päästötavoitteiden saavuttamisessa ei saa unohtaa muita ympäristötavoitteita

Liikenteen päästöjen pieneneminen on Helsingin tärkeimpiä tavoitteita. Se tarkoittaa kunnianhimoisia politiikkaa koskien pikaratikkaverkkoa, asumista ja kaavoitusta. Jotta autottomuus toteutuu, on palveluiden oltava lähellä ja saavutettavissa ilman autoa. Samalla on vastattava asuntokysyntään rakentamalla uutta ja varmistamalla, että asumisen hinta pysyy kohtuullisena keskeisestä sijainnista huolimatta.

Vartin kaupungissa kaikki on lähellä

Utopiassani Helsingissä toteutuu vartin kaupunki. Jokaisella on välttämättömät palvelut sekä työ-, vapaa-aika ja kulttuurimahdollisuuksia ja nautinnollisia luontoyhteyksiä alle vartin matkan päässä kotoa kävellen, pyörällä tai julkisilla. Helsinki on kuitenkin rakennettu alun alkaen enemmän autoiltavaksi kaupungiksi.

Utopiani saavuttamiseksi kaupunki on siis järjesteltävä uudelleen vähän kuin oman kodin sisustus, teknologia ja vaatekaappi, jotka tarvitsevat päivitystä vanhan tilalle tietyin väliajoin. On arvioitava säästettävät, vanhentuneet ja hyödynnettävät tavarat - tai kaupungista puhuessa erilaiset kaupunkiympäristöt.

Tehdään ekologista jälleenrakentamista

Päästöjen pieneneminen on tärkeä ympäristöteko, johon kaupunki pystyy vaikuttamaan. Se ei kuitenkaan saa jättää muita ekologisen kestävyyden haasteita huomiotta, kuten luonnon monimuotoisuutta, lajien säilyvyyttä ja rehevöitymistä.Helsingissä on tehty hyvää politiikkaa käyttämällä kaavoituksessa ekologista kompensaatiota. Kun rakentamatonta ympäristöä lähdetään muokkaamaan, sillä on negatiivisia ympäristövaikutuksia lähes poikkeuksetta. Tämän takia tarvitaan ekologista kompensaatiota. Kokonaiskuvassa ekologinen kompensaatio auttaa kaupunkia tiivistymään ilman, että luonto ja ympäristö kärsii siitä. Kompensaation periaate on kuitenkin vaikea toteuttaa käytännössä, sillä ympäristön muokkausten todellisia vaikutuksia on mahdotonta tietää. Korvaavat toimenpiteet viherkertoimilla ja -katoilla ei vielä takaa ekologista kestävyyttä.

Tiivis kaupunki on ekologinen, jos luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen panostetaan.

Se, mitä oikeastaan yritän sanoa on, että meillä ei ole varaa tehdä kuilua "lähiluonnon puolustajien" ja "tiiviin kaupungin rakentajien" välille. Ainoastaan niiden yhteistyöllä voimme tehdä kestävän Helsingin. Ekologisia käytäviä voidaan suojella ja entistä saavutettavampia puistoja voidaan rakentaa tiivistämisen ohella.

Helsingin bulevardikaupungin vaikutuksia on tutkittu vuonna 2014 (lähde), mutta 84-sivuisessa selvityksessä on mainittu luonto vain 3 kertaa. Tavoitteet kestävästä kaupunkiympäristöstä vaativat paljon laaja-alaisempaa tarkastelua kuin mitä se perinteisesti on ollut. Luonnonläheinen ympäristö on asukkaiden toive ja seudullinen MAL-visio (maankäyttö, asuminen ja liikenne). Tehdään siitä totta ottamalla ekologinen kestävyys entistä vahvemmin mukaan suunnitteluun

Kohti täydellistä autoriippumattomuutta

Tottumukset ovat usein suurin este kulkumuodon vaihtamiselle omasta autosta kestävämpään vaihtoehtoon. Tottuneiden autoilijoiden on helppoa vedota huonoihin bussiyhteyksiin ja heikkoihin pyöräreitteihin. Vaihtoehtoisten kulkumuotojen, eli pääosin kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen, tarjoaminen laadukkaina ja houkuttelevina ratkaisuina kaupunkilaisille on erityisen tärkeää, jotta niihin ollaan valmiita siirtymään autoilusta. On kaikkien yhteinen etu, että kaupunki pystyy tarjoamaan kulkumuotoja, jotka ovat aidosti kestäviä.

Tehdään arjessa auton omistamisesta tarpeetonta

Asuminen palvelujen ja työpaikkojen lähellä mahdollistetaan kaavoittamalla ja tukemalla tiivistä yhdyskuntarakennetta. Rakentaminen tulee aina tehdä ensisijaisesti olemassa olevien kestävien kulkuyhteyksien varteen - enkä voi liikaa korostaa sitä, että kestävä liikenne kulkee käsi kädessä maankäyttöön liittyvien päätösten kanssa. Tämän vuoksi rakentamisessa on otettava huomioon sekoittunut maankäyttö eli se, että kaikki arjen ja vapaa-ajan toiminta asumisesta kouluun ja terveyspalveluihin sijaitsee helpon matkan päässä.

Entä perheen isot ostokset, pyörätuolilla kulkeminen tai lasten harrastukset?

 Autoton kaupunkielämä perustuu monilta osin kattavaan palvelumalliin. Toimiva ja saavutettava joukkoliikennejärjestelmä pystyy tarjoamaan esteetöntä liikkumista myös matkustajille, jotka ovat liikuntakyvyiltään rajoittuneita. Digitaalisuutta, jakamistaloutta ja tilauspalveluja hyödyntämällä tehdään arjesta mutkatonta: ruokaostokset tilataan kotiovelle, joukkoliikenteen liput ovat edullisia ja ostaminen vaivatonta, harrastukset ovat lähellä tai hyödynnetään kimppakyytejä. Kestävien kulkumuotojen välinen vaihto on sujuvaa, ja pyörä + joukkoliikenne -yhdistelmä normalisoituu. Asemien ja pysäkkien tieto on matkustajalle sekä ajantasaista että luotettavaa, ja liityntäpysäköinti oman tai yhteiskäyttöpyörän kanssa on laadukasta niin etäisyyksien, turvallisuuden kuin digitaalisten puitteiden osalta.

Muutakin kuin päästöjen vähentämistä

Autottomuus ei ole ratkaisu vain liikenteen päästöjen vähentämiseen. Hyvällä kaupunkirakenteella ja kestävän liikkumisen tukemisella vähennetään monia liikkumisen negatiivisia vaikutuksia. Matka-ajat pysyvät kohtuullisina, kun kaikki tarvittava on tarjolla lyhyellä etäisyydellä. Autoliikenteen vähentyessä myös melutasot laskevat. Tieliikenteen turvallisuus ja häiriöherkkyys paranevat, kun liikennettä on vähemmän, ja teillä kulkee pääosin elinkeinokuljetukset, joukkoliikenne ja erimuotoiset palvelukuljetukset. Kestävät kulkumuodot ovat myös sosiaalisesti kestäviä: kävelyllä ja pyöräilyllä on huomattavia terveysvaikutuksia - kävely raittiissa ulkoilmassa ja viihtyisä reitti metroasemalle vaikuttavat myös positiivisesti henkiseen hyvinvointiin.

Lähiluonto elvyttää ja pitää terveenä

Viheralueita arkeen: puiston läpi työ- ja asiointimatkoilla

Arjen sosiaalinen ja fyysinen ympäristö vaikuttaa suorasti ja epäsuorasti hyvinvointiimme. Mielestäni onkin tärkeää varata erilaisille luontokohteille kaupungissa tilaa siten, että kaupunkilaiset pääsevät nauttimaan niistä arkenakin. On keskeistä pitää huolta puisto- ja metsäalueista sekä vahvistaa asukkaiden osallisuutta luontoalueiden käytössä ja hoidossa. Varmistetaan myös, että lapsille opetetaan luonnon kunnioittamista ja luonnon kanssa toimimista.

Luonnon monimuotoisuus edellä kaupunkisuunnitteluun

Kaupungin tehtävänä on pitää huolta kaupunkiympäristön hauraasta ekosysteemistä. Tunnistetaan lajien käyttäytymistä kaupunkiympäristössä ja vaalitaan sen avulla luonnon monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuus ei ole etuoikeus, vaan elinehto: luontoympäristö ei ainoastaan auta meitä rentoutumaan, vaan on elintärkeää kaikkien elävien olentojen hengissä pysymiselle. Kaupungissa elävien lajien ja luontotyyppien pärjäämistä tulee seurata, sillä seuraammehan me jo ihmislajin pärjäämistä useilla eri menetelmillä ja mittareilla.

Tähtitaivasta ja turvallisia polkuja

Haluan varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus nauttia luonnosta ja sen terveyttä edistävistä vaikutuksista: ulkoilu ja luonto ovat osa arkielämää ympäri vuoden, ja luontokohteet ovat myös houkuttelevia vuodenajasta riippumatta. Luonto on monille tärkeä voimavara, ja sen merkitys jokaisen hyvinvointiin tulee ottaa huomioon kaupungissakin, kun suunnitellaan kaikille turvallista, saavutettavaa ja luontoa kunnioittavaa ympäristöä. Luontoympäristön suunnittelu on moniuloitteista ja sen viihtyvyyteen ja toimivuuteen vaikuttavat monet asiat, kuten valaistus, kulkuyhteydet ja turvallisuuden tunne. Ikäihmisten luontopolulla pysähtymispaikat ja penkit ovat tärkeitä, kun taas lapsille turvallisuutta luovat pitkät näköetäisyydet sekä harkitusti rajatut leikkialueet.

Hyvinvointitalous päätöksenteossa - siis mikä?

Näkökulma 2.0 hyvinvointiyhteiskunnan talouteen

Tavoitteena on elinvoimainen kaupunki, joka rakentuu hyvinvoinnin varaan ja on taloudellisesti, ekologisesti sekä sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Tavoitteen saavuttamiseksi on investoitava kaupunkilaisten hyvinvointiin. Hyvinvointiin investoitujen hyötyjen rahallinen realisoituminen taloudessa on kuitenkin ongelmallista, sillä hyvinvoinnin mittarit osoittavat harvoin investoinnin rahallisen arvon. Mielestäni on pysähdyttävä miettimään uudelleen, miten paljon painoarvoa päätöksenteossa voidaan laittaa investointien aiheuttamiin kustannuksiin tai rahassa määritettyihin hyötyihin.  On erityisen tärkeää, että tuloksia ei tehdä kenenkään hyvinvoinnin kustannuksella, vaan lähtökohtana päätöksissä on parantaa kaupunkilaisten hyvinvointia.

Ehyt yhteiskunta rakentuu koetun hyvinvoinnin ympärille

Helsinki voi kaupunkina edistää hyvinvointitalouden periaatteita käytännössä. Kaupunkilaisten arkeen kohdistuvassa päätöksenteossa voidaan huomioida hyvinvointitalouden näkökulma, esimerkiksi työntekoon ja liikkumiseen liittyvissä teemoissa. Työtuntien vähentämisen tai käveltävän ympäristön vaikutukset ja hyödyt ovat tutkitusti hyvinvointia edistäviä ja kaikin puolin kestäviä ratkaisuja. Voimme myös edistää rakenteita ja ajatusmalleja, joissa kunta on asukkaiden, järjestöjen ja muiden toimijoiden kokoama ja ylläpidettävä ekosysteemi - ei hallinnollinen byrokraattielin.

Yksilöä ja yksilöllisyyttä kunnioittava kulttuuri tarvitsee hyvinvointitaloutta

Yksilön hyvinvointi kärsii, kun ihmisellä ei ole vapautta toimia yhteiskunnassa omana itsenään. Kokemus omasta merkityksestä on sekä hyvinvointitalouden että feminismin kulmakiviä. Kulttuuristamme on muovautunut yksilökeskeinen, kun olemme saavuttaneet hyvinvointivaltion elintason sekä tasa-arvoisia lakikirjauksia. Meidän on reagoitava niihin haasteisiin, joita juuri tässä yhteiskunnassa on syntynyt ja valmistauduttava vastaavaan tulevaisuudessa. Hyvinvointitalous on reaktio siihen, mitä Suomessa on hyvinvointiyhteiskuntana saavutettu.

Yksilöllisiä palveluja ja yhteisöllistä toimintaa

Yksilökeskeisessä kulttuurissa avun pyytäminen on vaikeaa

Kaupunkilaiset ovat kaupungin tärkein voimavara. Tarkemmin sanottuna kaupunki toimii, kun sen asukkaat pystyvät toimimaan yksin ja yhdessä. On siis kaupungin edun mukaista tukea erilaisten palvelujen ja toimintojen avulla jokaisen yksilön hyvinvointia ja toimintakykyä. Palveluista tulee tuttuja ja helposti lähestyttäviä, kun niistä tehdään luonnollinen osa kaupunkilaisten arkea. Palvelujen keskeisin tehtävä on tarjota apua ja tukea sitä tarvitseville kaikissa tilanteissa: palvelujen on oltava kaupunkilaisten saatavilla ajasta, paikasta, iästä, kielestä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta.

Kipua on yhtä monenlaista kuin sen kantajaa

Apua tarvitsevan näkökulma on pystyttävä aina huomioimaan, sillä kivun kantaja on aina yksin kokiessaan fyysisiä tai psyykkisiä oireitaan. Yksilöllisen avun saannissa on myös tärkeää välttää yleistyksiä ja oletuksia sekä löytää tukiverkko itselleen. Inhimillisen avun ja tuen äärellä empatia ja yksilön kuuntelu jäävät kunnan palveluissa nykyisillä malleilla kiireen ja muiden resurssien jalkoihin. Pidetään siis kaupunkina ja yhteisöinä huolta siitä, ettei kukaan jää yksin apua etsiessä.

Feministisessä politiikassa itsemääräämisoikeuksien toteutuminen on päätöksenteon kantava voima

Palvelut muuttuvat digitaalisiksi, mutta teknologian käytön edellytykset eivät kohtaa esimerkiksi ikääntyneiden tai vähemmistökielen puhujien arjen tarpeissa. Saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut jokaiselle on feministisen politiikan ytimessä ja tämän varmistaminen Helsingissä on kuntapoliittisista päätöksistä kiinni. Digitaalisuus edistää monia asioita hyvään suuntaan ja mahdollistaa paljon, mutta heikommassa asemassa olevia ei voida jättää kehityksen rattaista. Luottamus on pidettävä yllä niin saavutettavan avun takaamiseksi kuin yksilönsuojan turvaamiseksi.