Linjapuheeni uutena puheenjohtajana

Rakkaat feministit,

Takana on upeat viisi vuotta. Olemme ylittäneet odotuksia. Olemme haastaneet nykyistä politiikkaa näkyvästi ja nöyristelemättä. Feminismi on ottanut paikkaa päivänpoliittisessa keskustelussa. Feminismistä on tullut vakuuttava aate osana päätöksentekoa. Ole rohkeasti ylpeä siitä, että olet ollut osana tätä kaikkea. Olemme rakentaneet siltoja, olemme tehneet aloitteita yhdenvertaisuudesta ja unelmoineet hyvästä elämästä.

Lähdin itse mukaan toimintaan, kun minulta kysyttiin ohimennen kiinnostusta eduskuntavaaliehdokkuudesta. Tokaisin lyhyesti, että miksei. Sen jälkeen jäin odottelemaan, otettiinko vastaukseni edes tosissaan vai jäikö homma siihen. Noh, loppu lienee historiaa, sillä seisonhan tässä nyt.

Taustani ei ole aktivismissa eikä poliittisessa vaikuttamisessa, mutta halusin jäädä ehdokkuuden jälkeen tekemään merkityksellistä työtä. Siihen puolue tarjosi ja tulee tulevaisuudessakin tarjoamaan upean paikan. Yhdenvertaisemman yhteiskunnan tavoittelu ei lopu niin pitkään, kun planeettamme kiertää aurinkoa.

Olen tässä kuitenkin ennen kaikkea siksi, että voin oman ääneni lisäksi nostaa teidän ääntänne. Feministisen puolueen tehtävä on olla moninainen ääni, joka nostaa vaiennetut ja politiikassa unohdetut vähemmistöt esiin. Puoluehallituksella on esimerkiksi kokouksissa asiantuntijapaikkoja, jossa vähemmistön asiantuntijalla on läsnäolollaan mahdollista antaa näkemyksiä ilman vaatimusta olla jäsenenä hallituksessa tai puolueessa. Näin kenenkään luottamuspaikan saaneen ei tarvitse väkisin olla vähemmistönsä edustaja, mutta moninaisuus ja intersektionaalisuus ymmärretään paremmin puolueen sisäisessä päätöksenteossa.

***

Näen Suomen politiikassa tällä hetkellä paljon hyvää. Naisia on ennätyksellinen määrä puolueiden johdossa. Hallituksessa puhutaan turvapaikkojen kasvattamisesta. Taloutta elvytetään, koulutukseen palautetaan resursseja ja vihreä siirtymä on sanojen lisäksi tekoja. Politiikassa vähemmistöt ovat kuitenkin edelleen marginaalissa. Näen paljon sellaista, mikä uhkaa yhdenvertaista ja syrjimätöntä yhteiskuntaa sekä hyvinvointivaltiota. En voi olla huomaamatta taustalla häilyvää harmaata pilveä, joka on valmis muuttamaan suunnan ihmisoikeuksia rikkovaksi ja tasa-arvoa taannuttavaksi. Yhteiskunnan, jossa vihapuhe vähemmistöjä kohtaan muuttuu sallivammaksi ja perheitä erotetaan ihmisarvosta piittaamattomasti. Vähemmistöjen pelkoja tai ilmaston ja luonnon kärsimystä ei nähdä tai kuulla siinä laajuudessa, mitä ne tarvitsevat toimiakseen.

Kuten jo sanoin, yhdenvertaisemman yhteiskunnan tavoittelu ei lopu niin pitkään, kun planeettamme kiertää aurinkoa. Tämän takia meidän on tärkeä ankkuroida itsemme vaikutustyöhön puolueena, joka kirittää politiikantekoa ja on valmis puolustamaan ihmisiä ja lajeja, jotka ovat heikommassa asemassa. Puhutaan vaikeista aiheista ja keskitytään työhön, jolla puretaan vahingollisia rakenteita.

Meidän tehtävä seuraavan kauden aikana on määrittää puolueelle uusia ja konkreettisia tavoitteita. Onko se voitokkaat vaalit, uuden feministisen tiedon tarjoaminen vai tuhatpäinen marssi syrjimättömyydelle?

 ***

Näitä päätöksiä ei tehdä yksilöinä, vaan yhteistyöllä. Tavoitteiden toteutuminen puolueessa tai isot muutokset politiikassa ei oikeastaan edes ole yksilön ratkaistavissa. Haluaisin siis tuoda ajatuksia yksilöiden teoista ja yhteisön voimasta.

Voimme jokainen tehdä arjen aktivismia, kuten puuttua rasistiseen tai transfobiseen kielenkäyttöön. Poliittinen vaikuttaja tai yhteisö kuitenkin keskittyy yksilöiden sijaan rakenteisiin. Poliittinen vaikuttaja tai yhteisö on valta-asemassa, jossa yksilöön kohdistaminen voi olla vahingollista. Ei myöskään tehdä sitä virhettä, että täällä kilpailtaisi parhaan feministin tittelistä. Omassa varjossa eläminen tai pelko loukkaavien sanojen käytöstä menee toisinaan liian pitkälle - ainakin itse olen kamppaillut usein sen kanssa, onko sanani ja tekoni tarpeeksi feministisiä. Armollisuudella ja takertumatta yksilöiden tekoihin voimme edelleen olla kansanliike ja yhtenäinen ryhmä aktivisteja.

Feministinen puolue on olemassa sen takia, että voimme keskittyä vahingollisten rakenteiden tunnistamiseen ja niiden purkamiseen, emmekä siihen, mitä yksilötasolla tehdään. Meidän tehtävä yksilöinä on olla osa sitä yhteisöä, joka purkaa rakenteita.

Jotta meillä on energiaa olla se toimiva yhteisö, joka jatkaa ennennäkemättömien saavutusten listaa, on muistettava omat ja toisen rajallisuus. Etenkin nyt, kun takanamme on erikoiset puolitoista vuotta koronapandemiaa, on hyväksyttävä, että minä, te ja läheisemme, emme ole parhaita versioita itsestämme. Emme suoriudu entiseen tapaan tilanteista ja väsymys painaa uudella tavalla. Eihän kukaan ole voinut varautua tällaiseen ympäristöön tai läpikäytyihin tunteisiin.

Kun hyväksymme yksilöinä käydyt vaikeatkin tunteet ja rajallisuutemme, edes korona ei saa kadotettua meidän yhteisön voimaa. Sitä voimaa, jolla luodaan feministisiä utopioita ja tehdään niistä yksi kerrallaan totta.