Elinvoimainen ja helposti autoiltava kaupunkikeskus on paradoksi

Kauppakeskukset voivat vaikuttaa asiakaskuntaansa sijainnilla ja saavutettavuudella. Tietysti ihmiset kulkevat kauppakeskuksiin autolla, jos keskus on valinnut sen helpoimmaksi ja halvimmaksi tavaksi tulla ostoksille. Mutta keskusta, joka on laaja ja täynnä erilaista toimintaa ympäri vuorokauden, kuten asumista, työmatkoja, harrastuksia, asiointia ja vapaa-ajan käyntejä, käyttäjäryhmät ja heidän tapa kulkea on paljon monimutkaisempaa. Matkaajaa on niin monenlaista, että meidän on mahdollistettava kaikkien kulkumuotojen pääsy keskustaan.

Esteetön keskusta tarvitsee tilaa monenlaiselle kulkijalle

Jos autoilu olisi helpoin tapa tulla keskustaan, yhä useampi valitsisi sen. Rakentaisimme monikaistaisia autoteitä ja pysäköintipaikkoja, eikä tilaa jäisi toreille, puistoille tai terasseille katutilassa. Sen sijaan ulkotilat olisi meluisia ja täynnä ilmansaastetta. Liikkeisiin kulkeminen olisi esteellistä, kun tilaa ei jää keskustan palveluiden välillä kulkemiselle.

Toimivan ja vetovoimaisen keskustan on kyettävä tarjoamaan hyvät yhteydet kaikilla kulkuvälineellä. Sovittaminen tarkoittaa kompromisseja. Kävellen, pyörällä, joukkoliikenteellä ja taksipalveluilla se onnistuu ilman, että tarvitsee varata yhtä paljon tilaa teille tai tyhjillään seisovalle ajoneuvolle. Yksityisauto tarvitsee paikan, jossa olla vierailun ajan. Se on erityispalvelu siinä missä me maksamme virvokkeista, ravintolaruoasta, hotellihuoneesta tai taidenäyttelystä.

On myös muistettava, että suurin osa keskustaan tuleva ei autoile.

Ehkä ongelmana on se, että Helsingin keskusta on liian hajaantunut. Se ei ole tiivis vanhakaupunki kuin monet muut menestyneet kävelykeskustat - sellainen, jossa kujat ovat niin kapeita, ettei kukaan edes keskustelisi mahdollisuudesta autoilla keskustassa. Se voidaan nähdä myös Helsingin etuna: täällä todella on vielä paikkoja, joihin ajaa ja johon pysäköidä. Se on mahdollistettava, mutta on myös muistettava, että suurin osa keskustaan tuleva ei autoile.

Lopuksi, katutilassa on tehtävä tilaa erilaisille kävelijöille. Todennäköisesti jokainen meistä on jossain vaiheessa lyhyemmän tai pidemmän aikaan esteellinen kävelijä: pyörätuolissa, rattaiden kanssa tai isoja tavaroita kuljetettavana. Etenkin jos haluamme, että ikääntyneet helsinkiläiset pystyvät kulkemaan keskustassa turvallisesti, kävely-ympäristöön on panostettava. Jotta autoilijakin pystyy nauttimaan laadukkaasta katutilasta poistuessaan ajoneuvosta, on mahdollistettava vaihtoehtoinen tapa saapua keskustaan muilla kulkuneuvoilla esteettömästi ja kohtuuhintaisesti.

Vetovoimaisen keskustan yhtälö ei toimi, jos yritämme helpottaa siellä autoilua. Oikeastaan autoilun helpottaminen heikentää keskustan viihtyisyyttä jokaiselle keskustassa käyvälle. Keskustan vetovoima on monen tekijän summa ja vetovoimaisuustekijöistä ainoastaan yksi on siellä autoilu.